Näkökulmia läsnäoloon ja osallistumiseen

7.4.2016

Kävimme Lauran kanssa tutkimuksinemme Turussa Keskusteluntutkimuksen päivillä 17.–18.3.2016. Päivät järjestettiin jo 15. kerran, eli voitaneen puhua suomalaisen keskusteluntutkimuksen traditioon kuuluvasta tapahtumasta. Päivien teemana oli läsnäolo, jonka pohtimisessa riitti purtavaa pariksi päiväksi ja vähän enemmäksikin. Esityksemme otsikoitui päivien teemaa mukaillen: Läsnäolo esittävän taiteen harjoituksissa. Esityksen työstäminen ja muiden esitysten kuunteleminen herkistivät vähintäänkin miettimään, mitä läsnäolo on tai voisi olla ja miten läsnäolon käsitettä käytetään tieteessä, taiteessa ja arjessa. Avaan käsitettä esityksen valmisteluvaiheen muistiinpanojen, esityksemme sekä kuulemiemme esitelmien valossa.

Valmisteluja

Pohdimme läsnäolon käsitettä esitystämme edeltävässä hanketapaamisessa. Yhtäältä kysyttiin, onko läsnäolosta ylipäätään tieteelliseksi käsitteeksi: onko käsite määriteltävissä riittävän tarkkaan? Toisaalta todettiin, että vuorovaikutuksen tutkimuksessa läsnäoloa on lähestytty osallistumisen käsitteen kautta. Taiteen näkökulmasta taas pohdittiin, että läsnäolo voisi konkretisoitua esimerkiksi improvisaatiolle tyypillisessä joo ja -periaatteessa; improvisaatio perustuu siihen, että osallistujat hyväksyvät toistensa ”tarjoukset” ja jatkavat niitä, sen sijaan että muuttaisivat toiminnan suuntaa tyrmäämällä toisen aloittaman toiminnan. Aktiivinen läsnäolo voisikin olla auki olemista. Läsnä oleva ihminen on avoin sille, mitä toiset tuovat vuorovaikutukseen. Läsnä olevana pystyy reagoimaan tilanteessa ja menemään mukaan toisen aloittamaan toimintaan, sen sijaan että täyttäisi tilan omilla menneillä, tulevilla tai meneillään olevilla suunnillaan. Ja sitähän arkinenkin vuorovaikutus toki pitkälti on: ei riitä, että yksi aloittaa vaan pitää olla jaettua jollain lailla.

Esityksen valmisteluvaiheessa oli haastavaa haravoida aineistosta tapauksia, joiden avulla läsnäoloon pääsi pureutumaan konkreettisesti. Läsnäolo ei ole rajattavissa kielellisesti eikä se ole poimittavissa aineistosta samalla tavalla kuin jokin partikkeli tai vaikkapa korjausaloite, kuten kysymyssana mitä? Olisimme voineet lähestyä läsnäoloa analysoimalla jaksoja, joissa osallistujien tehtävänä on kertoa toisilleen hauskoja juttuja. Olisimme tarkastelleet kertomuksia tarjouksina ja analysoineet niiden vastaanottoa hyväksynnän ja tyrmäyksen käsitteiden valossa. Osa jutuista saa jatkokseen toisen samansuuntaisen kertomuksen, joka jatkaa edellisen teemaa tavalla tai toisella. Ne hyväksytään joo ja –periaatteen mukaisesti. Toisia tarinoita ei hyväksytä hauskojen juttujen joukkoon. Ne tyrmätään. Tyrmäyksen kielellinen toteutuma sisältää vetoamisen omaan mielipiteeseen ja perustelun. Kiintoisaa olisi analysoida tarkemmin, miten osallistujat tiimiytyvät tarinankerrontatehtävän eri vaiheissa ja miten tiimiytyminen ilmenee puheessa ja kehollisesti. Lisäksi voisi pohtia, miten tarjouksen ja tyrmäyksen tai hyväksynnän käsitteet suhteutuvat keskustelunanalyysin käsitteisiin.

Orientaation muutoksia

Päädyimme lopulta analysoimaan kahden harjoituksen välistä jaksoa, jossa osallistujat siirtyvät kolmen hengen ryhmiin työskenneltyään ensin pareittain. Kahdenkymmenen sekunnin aikana tapahtuu paljon, ja ensikatsomalta katkelma näyttää kaaokselta. Tarkemman analyysin – ja jokseenkin haastavan litterointityön – tuloksena toiminnasta löytyy kuitenkin monenlaista systematiikkaa.

Analyysi osoittaa, että ryhmiin jakautumisen kulkuun vaikuttaa ensinnäkin se, mitä osallistujat ovat tekemässä ennen uusien ryhmien muodostamista. Analysoimassamme tapauksessa he ovat edellä työskennelleet pareittain. Kunkin parin molemmilla jäsenillä on roolit, joiden mukaan toiminta on jäsentynyt. ”Ykkösen” roolissa tehtävänä on aloittaa jokin fyysinen tekeminen, ”kakkosen” tehtävä taas on katsoa, mitä ykkönen tekee.

Kuten odotettavaa on, edeltävä asetelma vaikuttaa uusien ryhmien muodostamiseen siten, että ryhmät muodostetaan ensisijaisesti lähellä olevien osallistujien kanssa. Ehkä vähemmän itsestään selvää on se, että osallistujat orientoituvat uusiin ryhmäjakoihin yhdessä parinsa kanssa ja näyttävät lisäksi säilyttävän ykkösen ja kakkosen roolinsa. ”Kakkonen” siirtää huomionsa parista ohjaajaan ja muihin osallistujiin vasta sen jälkeen, kun ”ykkönen” on lopettanut fyysisen tekemisen tai kun tekeminen on saatettu päätökseen tavalla tai toisella – tyypillisesti katseella tai jossakin tapauksessa myös sanallisesti. Parien keskinäinen yhteistoiminta näkyy paitsi toiminnan perättäisyydessä – kakkonen kääntää katseensa ohjaajaan ykkösen jälkeen tai kun edeltävä toiminta on saatettu päätökseen – myös siten, että parit koordinoivat kehollista toimintaansa yhdessä; paikasta toiseen siirtyvät parit kävelevät aluksi samaan suuntaan, paikalleen jäävät taas kääntävät katsettaan samoihin suuntiin jopa hämmästyttävän synkronoidusti.

Miten tämä sitten liittyy läsnäoloon? Ajattelen asian näin: Paritehtävässä osallistujat ovat läsnä ensisijaisesti toisilleen tehtävänantoon kuuluvien roolien mukaisesti. Ryhmän muut jäsenet jakavat saman tilan, mutta eivät ole kytköksissä toisiinsa toiminnan tasolla. He eivät osallistu yhteiseen toimintaan vaan tekevät samaa tehtävää rinnakkain, kukin parinsa kanssa. Kolmen hengen ryhmien muodostaminen edellyttää kuitenkin orientaation muutosta. Rinnakkaisista toimijoista tulee hetkeksi läsnäolijoita, joiden joukosta uuden ryhmän jäsenet valikoidaan. Orientaation muutokset näkyvät vuorovaikutuksessa siten, että osallistujat katsovat ympärilleen, kävelevät lähemmäs toisiaan ja kahdessa tapauksessa myös ilmoittavat sanallisesti: mä tuun sinne / mä tuun teiän kans. Siinä vaiheessa kun uusi kolmen hengen kokoonpano on selvillä, sen jäsenet suuntaavat huomion hetkeksi toisiinsa ja asettuvat toistensa lähelle. Näin he osoittavat – sekä toisilleen että muille osallistujille – muodostavansa nyt yhteisen ryhmän. Kun ryhmien kokoonpanot on vakiinnutettu, ryhmät suuntautuvat uudestaan ohjaajaan ja asettuvat kuuntelemaan uuden tehtävän ohjeita. Sen jälkeen kolmen hengen ryhmät ryhtyvät työskentelemään rinnakkain, uuden tehtävänannon roolien mukaisesti.

Marjo