Kielitieteen päivät IV: Ulottuvuuksia

21.6.2016

Kesäkuun alussa Taide työnä ja työvälineenä -hankkeen tapaamisessa keskustelimme yhdestä nuorten teatteriprojektin aikana videoidusta katkelmasta. Siinä projektin osallistujat odottelivat seuraavan harjoituksen alkua ja ryhtyivät ajankuluksi improvisoimaan, rakentamaan yhdessä fiktiivistä tilannetta. Vaikka spontaani improvisointi näytti lähinnä yhteiseltä hauskanpidolta ja leikittelyltä, se saattoi myös parodioida ja kritisoida yhteiskunnan valtaapitävien toimintaa ja asenteita – ja ehkä myös tyylilajia, improvisointia itseään.

Tällaisia parodisia improvisointeja, vakavaa jäljitteleviä ja liioittelevia leikillisiä repäisyjä syntyy silloin tällöin kaikenlaisissa ryhmissä ja yhteisöissä. Kielentutkijoiden keskuudessa niille on jopa luotu institutionaaliset puitteet: Hysteerisen lingvistiikan konferenssi, joka on järjestetty tähän mennessä neljä kertaa. Sen voi nähdä eräänlaisena teatterina tieteenteon perinteistä, metodeista ja rajoista, refleksiivisenä leikkinä, jossa liikutaan vakavan ja huumorin, kriittisyyden ja intohimon leikkauspisteissä. Seuraava, toistaiseksi tutkimattomiin ulottuvuuksiin kurkotteleva hankekuvaus, edustaa tätä tyylilajia. Se kuuluu Oulussa järjestettyjen Kielitieteen päivien epäviralliseen osuuteen, jota luotiin illallisella, lounailla ja lentokonetta odotellessa – yhdessä improvisoiden. Tekstilajina on tässä tapauksessa tutkimushankkeen kuvaus.

PAKU-hanke

Kielitieteen päivien epävirallisessa osuudessa luotiin perustaa PAKU-hankkeelle (PArta ja muut Kehon Ulottuvuudet), joka pureutuu kehon ulottuvuuksiin, erityisesti niiden vuorovaikutuskäyttöön. Tutkimuksessa analysoidaan kehon muuttuvia muotoja muun muassa raskauden aikana, jolloin kasvava vatsa voi vaikuttaa merkittävästi vuorovaikutustilanteiden syntyyn ja muotoutumiseen. Esimerkiksi tilanteissa, joissa vuorovaikutukseen olisi pujahdettava kapeasta oviaukosta sivuttain, vatsa voi vaikeuttaa siirtymistä tilasta, ja tilanteesta, toiseen.

Kasvanut kehon ulottuvuus voi myös estää vuorovaikutustilanteen kokonaan. Vatsan kanssa voi nimittäin olla mahdotonta mahtua esimerkiksi auton ratin taakse niin, että jalat yltäisivät samanaikaisesti polkimille. Tällöin vuorovaikutustilanteeseen siirtyminen voi estyä jopa kokonaan, etenkin jos mukana on myös jo syntyneitä lapsia, joiden ulottuvuusetäisyys, puhumattakaan ulottuvuusnopeudesta, on huomattavan suuri suhteessa vatsaulottuvuutta kantavaan osallistujaan, jolloin autoulottuvuuden käyttö olisi välttämätöntä. Hanke tarjoaa käytännön sovellukseksi PAKUa eli pakettiautoa, johon mahtuminen saattaa olla helpompaa myös raskauden aikana.

Parran osuutta on analysoitu toistaiseksi havainnoimalla sekä kirjallisesta materiaalista. Esimerkiksi Somersalon tuotanto osoittaa, että Mestaritontulla parta ulottuu pitkälle ja sen vuorovaikutuskäyttö on ratkaisevaa. Pitkä parta on mestaritontun elämän kantava voima, joka voimistuu edelleen, kun mestaritonttu puree hampaillaan helmeä.

Hankkeen tutkimuskohteisiin kuuluvat myös niin sanotut välineulottuvuudet. Pilottiaineisto on kerätty Norwegian Airlinesin käytävällä niin sanotun havainnoivan osallistumisen menetelmin. Hankkeen osatutkimus Matkalaukku vuorovaikutuksessa analysoi matkalaukun aiheuttamien vuorovaikutustilanteiden syntymistä tilanteissa, joissa matkalaukku juuttuu toistuvasti liikennevälineen pysyviin objekteihin, pilottitutkimuksessa penkkeihin. Osallistuja ajautuu uudenlaisiin vuorovaikutustilanteisiin törmätessään kanssamatkustajiin ja aiheuttaessaan takaa tulevien törmäyksiä. Kyseinen osatutkimus toteutetaan kiinteässä yhteistyössä Kielitieteen päivilläkin esiintyneen puhutteluhankkeen kanssa. Se valottaa tähän asti tutkimatonta aluetta: kirosanoilla puhuttelua.

Marjo